Esittelyssä uutuuspistooli CZ P-10 C

“Improving on Perfection” on mainoslause, minkä CZ on liittänyt uutuuteensa. Ase-alaa seuraavilta
ei ole voinut jäädä huomaamatta Glockin slogan “Glock Perfection”, joten haasteen suunta on ilmeinen.
80-luvulla Glock oli kiistanalainen kummajainen, sittemmin se on kiistatta tullut tiennäyttäjäksi
siinä, millainen palvelusase on 2000-luvulla. Edelläkävijän haastaminen on haasteellista.

Markkinajohtajan asemastaan huolimatta Glock ei ollutmissään ominaisuudessaan ensimmäistä kertaa asialla. Polymeeri, eli muovirunko on perua Heckler & Koch VP70 -pistoolista, sulkujärjestelmä on Browningin käsialaa ja laukaisukoneistollekin löytyy esikuva Roth–Steyr -pistoolista. Patruunakin on 1900 -luvun alusta. Muovi-insinööri Gaston Glock ei salaillut edes sitä, ettei hänellä ollut minkäänlaista asesuunnittelijan taustaakaan, siten hänellä ei
ollut vanhoja rasitteitakaan. Ruutia ei kannata keksiä kahdesti, kuten hyviä teknisiä ratkaisujakaan. Glock yhdisti nämä ensimmäistä kertaa, mikä oli uskaliasta tuon ajan vanhoillisen ase-elinkeinon maailmassa. Loppu onkin historiaa.

Tsekkiläinen CZ on asetehtaana paljon vanhempi kuin Glock. Muista entisen itäblokin yhden käden palvelusaseista poiketen CZ kulki omia teitään seuraten länsimaisia linjoja ja luoden 70-luvulla legendaarisen CZ75 -pistoolin, aseen, jota jo ennen neuvostoliiton kaatumista legendaarinen Peter G. Kokalis kutsui “kommunisti-Cadillaciksi”. Termi, jota varsin anti-kommunistiselta ja isänmaalliselta amerikkalaiselta voi pitää ja pidettiinkin kohteliaisuutena, eikä kohteliaisuus ollut vailla perusteita. Itse asiassa CZ oli ase, joka herätti monelle ahaaelämyksen laatutuotteesta aikana, jolloin lähes kaikkea idästä tulevaa pidettiin sekundana. CZ75 oli paitsi hinnaltaan kilpailukykyinen, myös lajissaan hyvä ase.

CZ75 on kuitenkin täyttä terästä ja vaikka se 80-90-luvulla oli kaltaistensa tavoin moderni ase, niin nykymaailmassa polymeerirunko on melkein ohittamaton standardi, kun palvelusaseita hankitaan.

Moni muukin on vuosikymmenten kuluessa yrittänyt polymeeriaseiden apajille, mutta harva on menestynyt. Kilpailu kuitenkin kiristyy ja lähes kaikilla merkittävillä palvelusasevalmistajilla on mallistossaan ase, joka perustuu enemmän tai vähemmän Glockin konseptiin, myönnettiin tätä tai ei. CZ puolestaan on astunut peliin ilmiselvällä haasteellaan paitsi myöntämällä, myös haastamalla.

CZ P-10 C

Aseen mitat ovat 132 x 32,2 x 187 mm (K x L x P) ja sattumaa tuskin lienee, että mitat ovat lähes täsmälleen vastaavat kuin Glock 19-mallilla, mikä mahdollistaa monien koteloiden yhteensopivuuden. Varsinkin virkaasemarkkinoilla tällä on suoraa merkitystä. Sattumaa ei liene sama 15 -patruunan lipaskapasiteettikaan.

Kädessä CZ istuu kuin Glock ja varmistinkin löytyy samasta paikasta, eli keskeltä liipaisinta.

Kun asetta vertaa rinnan Glockin kanssa -varsinkin purettuna, sukulaisuus on ilmeinen. Piiput ovat muotoilultaan melkein yksi yhteen, jos ei katso niiden mittoja. CZ on mitoissaan huomioinut mitä ilmeisimmin sen, että samaa piippuaihioita voisi tarvittaessa käyttää vaikkapa kaliiperissa .40 S&W. Se on siis tuhtia tekoa 9 mm Glockiin verrattuna.

Aseissa on myös eronsa ja teknisesti merkittävin ei näy päällepäin. Iskuripiikin varmistin on tällaisessa laukaisukoneistossa välttämätön. CZ on toteuttanut ratkaisun keinuvivulla, jonka akselointi on aseen piipun suuntainen, Glockin ratkaisu on ylös/alas liikkuva jousikuormitettu palikka. Sen sanominen, kumpi ratkaisu on teknisesti parempi, on vaikeaa ja varman vastauksen näyttää vain aika. Tunnettua on, että Glockin iskurivarmistimen poraus olisi syytä puhdistaa silloin tällöin pitkässä juoksussa. Tekninen fakta on, että Glockin varmistin toimii jousella, CZ:n ratkaisu puolestaan on “pakko-ohjattu”. Silti en lähtisi arvioimaan paremmuutta, mutta erilaisia ratkaisut ovat.

Radalla

Asetta oli mahdollista kokeilla vain yhdellä patruunamerkillä (S&B 7,5 g kokovaippa), joten kovin kattavia kommentteja ei voi vetää. Ase toimi täysin moitteetta ja osumatarkkuus oli samaa luokkaa kuin verrokkina olleella tarkaksi juuri tälläkin patruunalla tunnettu Glock 17.

Alkuperäinen artikkeli: Ase-lehti 4/2018, kirjoittanut Jussi Peltola, kuva Jouni Orava